tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kasaribileet

Koska itse olen elänyt parasta nuoruusaikaa -80-luvulla, mielessäni on ollut pitkään kasaribileiden järjestäminen. Muistan kuinka arki-illat kuluivat kylillä, kantaen mukana välillä isohkoa isoa mankkaa ja kuunnellen siitä mm. ZZ Topia. Koska kännyköitä ei ollut, yhteydenpito oli tyystin erilaista kuin nykyään. Meillä ei ollut edes lankapuhelinta, joten oli tosissaan käveltävä lähimmälle puhelinkopille, vain huomatakseen, että joku oli taas rikkonut puhelimen. 

Kultaista nuoruusaikaa - 1987



Ei ollut tietokoneita tai dvd-laitteita, joten ulkona oltiin paljon ja tavattiin ystäviä - ihan oikeasti. Vanhemmiten liftattiin joka paikkaan - itse liftasin joskus jopa satoja kilometreja. Liftausmatka esim. Köyliön Lallintalolle oli usein se hauskin osuus ja matkalla tapasi uusia poikia. Lallintalolle kerääntyi seudun nuoria ja ilta kului rattoisasti kävellen taloa ympäri ja ympäri. Kesällä käytiin Säkylän Eenokilla, jossa aikaa vietettiin metsikössä, harvemmin sisällä tansseissa. 

Musiikki ostettiin joko kasetteina tai LP-levyinä sekä nauhoitettiin radiosta. Radiosta nauhoittaminen oli tarkkaa puuhaa, sillä usein taustamelu tai juontajan puhe siirtyi tosissaan myös nauhalle. 

Pukeutumistyyli oli aivan oma juttunsa. Itse suosin pastellivärejä, permanenttia, farkkutakkeja sekä isoja muovikorviksia. Vaikutteet mm. Madonnalta ja Dingolta näkyivät rohkeimpien pukeutumisessa. Olkatoppaukset, värilliset ripsivärit ja neonvärit kuuluivat myös -80-lukuun.

Päädyin järjestämään kasaribileet pitkäperjantaina 3.4, koska silloin sattumalta myös Yö-yhtye oli esiintymässä legendaarisella Lallintalolla. Muistan, kuinka itse olin -80-luvulla kuuntelemassa Yötä Lalliksella ja varsinkin seuraava biisi on jäänyt siitä reissusta mieleeni.



Valitettavasti useimmat ystävistäni olivat pääsiäisen muualla, joten juhlimme kolmen naisen voimin. Vaikka porukka olikin pieni, olin kuitenkin järjestänyt ohjelmaa, josta kerron nyt hieman lisää. 

Aloitimme ruokailulla, eli jauhelihapizzalla, joka oli ainoa ruoka, mitä osasin valmistaa tuolloin. Suomeenhan pizzeriat rantautuivat juuri 1980-luvulla, mutta itse en niissä silloin vielä käynyt.




Ystäväni olivat pukeutuneet teemaan sopivasti, mutta edessä oli vielä hiusten kreppausta. Itselleni olin ostanut peruukin ja korujen avulla yritin päästä Madonnamaiseen lookiin. Muistutin kuulemma kuitenkin enemmän Björn Borgia ;)











Alkudrinkeiksi valitsin sinisen enkelin, joka kylläkin jostain syystä oli liilan värinen. Hyvää se oli, mutta värisävy jäi vähän mietityttämään. Lisäksi tarjolla oli perinteistä lonkeroa, sekä palkintoina omppu pomppua :D



Olin laatinut osallistujille Kasaritietäjä-visan, joka koostui 5:stä osiosta. Ensimmäisessä osiossa kilpailijoiden piti tunnistaa 24 kuvaa -80-luvulta. Tässä muutama niistä (kuvat kerätty netistä).





































Toisessa osiossa kilpailijat muistelivat -80-luvun ruokia. Itse muistan parhaiten mm. tillilihan, lihamakaroonilaatikon, kanaviilokin sekä wienerleikkeen sitruunalla sekä anjoviksella höystettynä (ravintolassa).

Kolmas osio koostui sanonnoista - muistatko esim. nämä: "Onko sillä seksuaalista merkitystä?" tai "Heti luuli kumihuuli"?




Neljännessä osiossa tunnistettiin henkilöitä, yhteensä 20 kappaletta.



























Viimeinen osio oli mielestäni hauskin, sillä siinä yritettiin tunnistaa -80- luvun tunnareita, sen ajan elokuvista, sarjoista ja ohjelmista. Tunnareita oli yhteensä 30.








Koska kyseessä oli kilpailu, voittaja julistettiin ja hän sai Kasaritietäjä-diplomin sekä pullon omppu pomppua. Onnea voittajalle.



Jokainen sai myös äänestää parasta asukokonaisuutta, eli kasarikuningatarta. Tästä voitto heltisi Björnille, eli itselleni. :D























Ilta kului todella rattoisasti ja muistelimme kultaista aikakautta kaiholla. Sen ajan tyyliin sopivasti, kerroinkin meidän matkustavan Lallikselle liftillä. Tämä sai aikaan ristiriitaisia tunteita, mutta niin vain päädyimme tien varteen peukalo pystyssä.

No, okei, koska en ollut aivan vakuuttunut mahdollisuuksistamme päästä ajoissa perille, olin sopinut kyydin valmiiksi ;). Loppuilta kului siis Yön keikalla, hyvissä tunnelmissa, monen muun nuoruuttaan janoavan henkilön seurassa. Yön esiintyminen oli aivan mahtava - kiitos.





4 kommenttia:

  1. Voi Kirsi! Luulin jo, että olen unohtanut menneisyyteni haamut, mutta niin ne vaan seuraavat näihin aikoihin asti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Naurua ääneen*. Ei menneisyyttä pääse pakoon Kartsa ;). Tää varmaan poikii ainakin yhden Skullosen kuvan... Sitä odotellessa...

      Poista
  2. Vau,upeat bileet teillä on ollu...ja varsinkin toi liftaus,oisinpa ollu mukana :D Itsellä se "kultaisin nuoruus"on ysäriä,mutta kyllä kaheksakytluvulla oli parempi tyyli (ainakin hiukset!) ja musiikki aivan ehdottomasti♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis ollu ihan loistavaa, jos olisit päässyt mukaan. Mutta kehitellään jotain kivaa :D. Kahden muun osallistujan parasta nuoruusaikaa oli myös 90-luku, mutta hyvin vetivät silti...

      Poista

Kiitos kommentistasi :)