keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Historian havinaa

Kuten myös viime vuonna, teimme mieheni kanssa lyhyehkön lomareissun vasta näin syyskuussa. Syyskuun sää suosi meitä jälleen ja suuntasimmekin perjantaina ensin kohti aurinkoista Porvoota. Halusin nimenomaan päästä käymään Vanhassa Porvoossa, jossa en ole käynyt sitten lapsuusvuosien. Matkareitti oli miehelleni yllätys, Verlan pahvitehtaan museota lukuunottamatta. Suunnittelin monipuolisen reitin, jonka varrella oli useita kohteita, sekä erilaisia majoituksia. 

Smoothiella Vanhassa Porvoossa



Ihan ensimmäiseksi vierailimme Porvoon Wanhan Aseman Makasiinipuodilla, katsomassa Jyrki Siivosen taidenäyttelyä. Jos hyvin käy, näemme Jyrkin teoksia myös ensi kesänä Kauttuan Ruukinpuistossa :D




Kävimme Porvoossa myös vanhassa rautakaupassa, ihanassa lelukaupassa ja antiikkiliikkeessä. 






Jatkoimme matkaa perjantain varsinaiseen kohteeseen, eli Loviisaan. Täytyy tunnustaa, että rakastuin kaupunkiin koko sydämestäni ja Loviisa onkin nyt TOP-listallani todella korkealla, seuranaan tietenkin oma Ruukinpuistomme, sekä Tammisaari ja Kristiinankaupunki. 

Yksi syy Loviisan matkaamme oli sieltä löytynyt upea majoitustila. Kuten olen aiemminkin maininnut, yritän välttää tavanomaisia hotelliketjuja, sekä persoonattomia majoitustiloja (joita Suomessa riittää yllin kyllin). Loviisan kohde löytyi Airbnb:n kautta, jonka käyttöä voin suositella lämpimästi :D







Kuvat eivät tee oikeutta asunnolle, joka oli kerrassaan häikäisevän kaunis. Asunnossa oli paljon pieniä yksityiskohtia, joilla omistaja tarjosi meille luksustason majoituksen. Sanat eivät riitä kertomaan tunnelmiamme asunnosta, joka sijaitsi keskeisellä paikalla torin kupeessa, Kuningattarenkadulla. Upeaa.

                                                                                                                                                 
Päivällisen söimme ravintola Bellassa, joka oli erittäin viihtyisä, sekä tunnelmallinen paikka. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. 


Hyvin nukutun yön jälkeen (todella, todella muhkeassa sängyssä - kuninkaallisesti) nautinnot vain jatkuivat... Pääsimme aamupalalle Cafe Vaherkylään, joka oli täyttä viihdykettä kaikille aisteille. Aamupalaan kuului vapaavalintainen leipä/piirakka/kakku, mehu, kahvi ja kuohuviini. Valitsimme lohisämpylät, ja kuohuviinin pariksi ostimme vielä 150 vuotiaan Sibeliuksen kunniaksi hänen nimikkoleivoksensa. 




Hyvää huomenta :D
   
Heti kahvilan ulkopuolella oli esillä upeaa taidetta, nimittäin Aleksanterinkadulle taiteilijoiden maalaamat matot. Siis niin ihana idea! Yksi syy Loviisaan rakastumiseeni on juuri taiteiden esille tuominen, uusin ja erilaisin tavoin. Kaupungille oli myös viritetty kauniita, värikkäitä viirejä, joita näkyy myös alla olevassa kuvassa. 




Tässä kaupungissa ei yksinkertaisesti pysty olemaan allapäin. Kuten eivät Onneli ja Annelikaan, joiden elokuvia on kuvattu nimenomaan Loviisassa. Elokuva on yhtä taianomainen ja värikäs kuin kaupunkikin.



Varsinaista tyttöjen taloa ei enää kaupungissa ole, mutta sen sijaan elokuvan innoittama Onnelin ja Annelin leikkipuisto löytyy :D. 







Rantapuistossa, aivan leikkipuiston vieressä on myös lisää taidetta, penkkien muodossa. 






 

Laivasillalla pääsee ihailemaan merta ja mm. Österstjernan purjealusta. 





Valitettavasti matkamme piti jatkua, joten jätimme hellät hyvästit meidät tervetulleeksi toivottaneelle Loviisan kirkolle ja ihanalle, satumaiselle kaupungille. Kunnes jälleen tapaamme...  

 

Kesällä kahvilassa kävi asiakas Kouvolan suunnalta, ja hän kertoi minulle (vastavuoroisesti kuultuaan Ruukinpuiston tarinoista) idyllisestä Verlan pahvitehtaasta. Kertomus jäi mieleeni ja päätinkin alkaa suunnittelemaan reissua sinne. Miehelläni oli yllättäen sama ajatus, joten matkamme jatkui Loviisasta kohti Verlaa.


Asiakkaani kertomat tarinat pitivät enemmän kuin paikkansa ja alue on todellakin uskomaton. Arkkitehtuuri on käsittämättömän upeaa ja aika tuntuu pysähtyneen vanhan tehtaan ympärillä. Miljöö on kaunis ja alueella voi aistia historian havinaa.

Viikonloppuna vietettiin Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä, niin myös Verlassa ja sattumalta pääsimme mukaan rooliopastetulle kierrokselle. "Tehtaantytön tarinoita"- kierroksella saimme kurkistaa vuoteen 1938, oppaanamme fiktiivinen hahmo, Anneli. Kuulimme tarinoita tehtaan väestä, mm. variksista ja enkeleistä, joista kuuluisimman, eli Marian jalanjäljet ovat painautuneet lattiaan, hänen työskennellessään punnitsemassa pahveja 50 vuotta. 

Verlan pahvia on käytetty mm. työmies-tupakka-askeissa sekä koulujen opetustauluissa. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, eikä suotta.

Anneli soittaa vellikelloa kierroksen alkamiseksi
 






Olin varannut meille toisen yön majoituksen Verlasta, mökin nimeltä Seppä-Mäki. Mökki ei ollut luksusta, mutta antoi kuvan siitä, millaista on ollut asua alueella työntekijänä. Mökiltä oli upeat näköalat tehtaalle ja illan kruunasi saunominen ja uinti aivan tehtaan vierellä.



En erityisemmin pidä saunomisesta, mutta nyt kokemus oli sitä luokkaa, että olisin ollut valmis saunomaan vaikka läpi yön. Ilta oli jo hämärtynyt kun pulahdin kylmään veteen, aavemaisen, aution tehtaan kupeessa. Saunan ikkunasta ihailin kelmeässä valossa hohtavaa tehdasta, mielessäni rauha ja hiljaisuus, sekä valtava kunnioitus paikkaa kohtaan. Ehkä paras saunakokemukseni ikinä. (Alla olevat kuvat kuvattu jo päivällä saunalta. Punainen mökki kuvassa on nimenomaan Seppä-Mäki.)



Sunnuntaina ostimme vielä tuliaisia ja kävimme aamupalalla, sekä kiertelimme loput näyttelyt. Vaikuttava paikka, suosittelen käymään, ellet ole vielä niin tehnyt. Itse tehdasmuseossa sisällä ei saanut kuvata, eikä sinne pääse myöskään ilman opastusta. 

Oli aika jatkaa matkaa kohti Mathildedalia. Tarkoitukseni oli käväistä myös Strömforsin ruukissa, mutta siihen ei aikamme riittänyt (muutaman muuttujan takia). Matkalla Mathildedalin ruukkiin poikkesimme Kasvihuoneilmiössä, jonka tavarapaljous ja eksoottisuus saa pään aivan sekaisin...   



Olimme perillä vasta illansuussa, joten nälkäisinä suoriuduimme ensin syömään Ruukin Krouviin, mikä kannatti, sillä ruoka oli suussasulavan hyvää.

Majoituimme viimeiseksi lomayöksi Ruukin Majataloon, josta kömmimme aamulla valmiiseen aamupalapöytään. Paikalla olivat ruukkialueen omistajat Harri ja Tuula Gustafsson, joiden kanssa vietimme antoisan aamuhetken. Pariskunta osti 25 vuotta tyhjillään olevan ruukin vuonna 2003 ja he ovat halunneet säilyttää alueen mahdollisimman alkuperäisenä sekä rouheana. Upea, mahdollisuuksia täynnä oleva miljöö on herännyt siis ruususen unestaan ja tarjoaa kävijöilleen taas erilaisia kokemuksia.





Yllä oleva kuva Mathildedalin vierasvenesatamasta on mukana lomakuvakisassa - äänestämässä voit käydä täällä. Kiitos :D 

Lomamatka kului kuin siivillä ja paluu kotiin odotti jälleen. Kotiin on toki mukava aina palata ja varsinkin monta hienoa kokemusta rikkaampana. Toki ehdimme kotimatkalla poiketa vielä mm. Teijossa, jossa vastaan tulikin ylempänä kuvassa olevan kesäteatterin lavaste - oikeassa koossa, eli Teijon kartanon kirkko.




Jostain syystä olen hulluna näihin vinksallaan oleviin suuleihin ja latoihin. Kuva myös Teijosta. 

Seuraavaksi saattekin lukea koosteen Amazing Eura Race III:sta, joka kisataan lauantaina :D. Vielä on pari juttua tekemättä kisan suhteen ja jännitys nousee jo järjestäjälläkin. 

7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia oot ottanu! Oot kyllä niin ihana ku jaksat kaikkia retkikohteita aina etukäteen pohtia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minni :D. Kyllähän minut tiedät - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä tapauksessa näin voi keskittyä olennaiseen, eli lomasta nauttimiseen.

      Poista
  2. Upeita paikkoja,hienoja kuvia ja pitkä tarina :D Tsemppiä Eura Raceen,mä lähden tästä kohtapuoliin töihin..että siinäpä se lauantai melkein sitten olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä - kisa oli jälleen onnistunut :D. Yritetään nähdä taas jossain väilissä.

      Poista
  3. Anteeksi, kun korjaan mutta Onneli ja Annelin aito talo löytyy Loviisan Kappelinpuistosta. Taloa on käytetty elokuvien kulissina, ja siitä tehtiin myöhemmin leikkimökki. :) -Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta Ella, syyskuussa 2015 talo oli muistaakseni siirretty, ainakin hetkellisesti, muualle, eikä sitä silloin ollut Loviisassa, kun sitä etsimme ja kyselimme paikkakuntalaisilta. Ihana talo, ihana Loviisa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)