keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Matkalla syksyn väreissä

Minulla on tapana lähteä pienelle lomareissulle kotimaahan aina näin syksyllä. Viimeiset neljä kesää olen ollut niin tiiviisti Ruukinpuistossa, että aikaa kesälomalle ei ole ollut.

Kauniit Suomen kaupungit jatkavat elämäänsä kesän jälkeenkin, vaikka useat nähtävyydet ovat kiinni. Se hyvä puoli syksyllä matkaillessa on se, että kohteissa ei ole tungosta ja näin pääsee ihailemaan kaupunkien/maaseudun kauneutta omassa rauhassaan.

Matkalle lähdimme hyvän ystäväni kanssa ja koska välttelemme valtateitä, matka taittui rauhalliseen tahtiin, jopa pieniä metsäteitä pitkin. Varsinainen kohteemme oli Kristiinankaupunki, tuo upea, upea puutalokaupunki. Eksyimme kuitenkin matkalla jo Ahlaisiin, josta alla olevat kuvat ovat. Ihana syksy, ihanat värit.



























Kuten aina, valitsen majoituksen tarkasti, etsien aina uusia, persoonallisia kohteita. Tällä kertaa majoituimme Mummonmökkiin, jollainen pieni punainen talo oli kirjaimellisesti. Aikoinaan talossa asui 7-lapsinen perhe ja voi vain kuvitella kuinka alkeellista elämä silloin oli. On ihailtavaa, että löytyy ihmisiä, jotka arvostavat näitä vanhoja rakennuksia ja antavat niille uuden elämän - historiaa kunnioittaen.


























Sää oli kaunis - ensimmäiset pakkasyöt takana - ja idylli täydellinen. Liedellä iloisesti rätisevä tuli toivotti meidät lämpimäsi tervetulleeksi.




Ihastuin Kristiinankaupunkiin jo muutama vuosi sitten, kun pysähdyimme sinne ohikulkumatkalla. Jo silloin päätin, että vielä joskus palaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

Kaupungin on perustanut vuonna 1649 Pietari Brahe ja se on säilynyt lähes vahingoittumattomana. Kaupungin puutalomiljöö on aivan uskomaton. Toinen toistaan kauniimpia puutaloja on joka kadulla ja jo pelkästään talojen, sekä yksityiskohtien ihailemiseen olisi kulunut päiviä. Mikäli et ole kaupungissa vieraillut, suosittelen lämpimästi piipahtamaan.



Hulppea Raatihuone, yhdessä kahden kirkon kanssa, vartioi kaupunkia kuin syleillen kaikkia asukkaitaan. Kaupunki on valittu kansainväliseen Cittaslow-verkostoon, joka korostaa elämänlaatua. Cittaslow-kaupungille on tunnusomaista se, että asukkaat ovat hyvin kiintyneitä kuntaansa ja heillä on vahva identiteetti ja me-henki.




Kaupungilla kiertelyn lisäksi tutustuimme myös muutamaan luontokohteeseen, joista alla kuvina Pyhävuori ja Susiluola.





Susiluola on Suomen vanhin muinaisjäännös. Neandertalinihminen on käyttänyt luolaa asuinpaikkanaan noin 75000-125000 vuotta sitten ja sen pinta-alaksi on arvioitu 400 neliömetriä. Uskomatonta.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Noormarkun ruukkiin, jossa häpeäkseni en ole ennen vieraillut. Ja sehän harmittaa nyt, sillä alue on mielettömän upea ja toki sen takia, että Noormarkun ja Kauttuan ruukit ovat molemmat Ahlströmin suvun omistuksessa. 

Ihastuin erityisesti Ahlströmin Pääkonttori-rakennukseen, sekä yleisesti ottaen alueen, sekä rakennusten loistavaan kuntoon. Alue on näyttävä, sekä monipuolinen kaikessa loistokkuudessaan. Tänne on tultava uudestaan.

















































Tottakai pistäydyimme myös Alvar Aallon suunnitteleman Villa Mairean pihalla. Jälleen kerran ei voi kuin ihailla, sekä ihmetellä Aallon modernia suunnittelua, joka ei ole ollut ajalleen tyypillistä. Kuinka edellä aikaansa Aalto onkaan ollut. Villa Mairea on rakennettu 1939. 



Kaikki lomat päättyvät aikanaan, mutta muistoista tulee pysyviä. Kuinka paljon kaunista meillä onkaan ympärillämme, lähempänä kuin uskommekaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)