Särkynyt mieli

Oletko nähnyt vuonna 2010 valmistuneen Prinsessa-elokuvan, joka perustuu tositapahtumiin? Koskettava elokuva kertoo Anna Lappalaisesta ja hänen elämästään Kellokosken mielisairaalassa. Kuninkaallisena esiintynyt Anna oli rakastettu hahmo niin sairaalassa kuin kyläyhteisössäkin. 

Suosittelen lämpimästi elokuvaan tai kirjaan tutustumista. Meillä jokaisella on ainakin hetkiä, jolloin mieli on särkynyt.

Kävin tutustumassa Kellokosken sairaalamuseoon sekä itse sairaalarakennuksiin, jonne ei tosin pääse sisälle, sillä rakennuksissa on vielä toimintaa.

Oli vähällä, etten olisi päässyt museoon, sillä opas oli sairastunut, mutta paikalle hälytettiin koko ikänsä Kellokoskella asunut ja mm. sairaalan juhlakirjan kirjoittamiseen osallistunut Aulis Koivusara. Auliksella olikin paljon omakohtaista kokemusta sairaalasta ja siellä asuneista sekä työskennelleistä henkilöistä. Kiehtovia tarinoita olisi riittänyt loputtomiin.

Museossa oli esillä prinsessan esineitä ja mm. hänen tekemiään käsitöitä. Lämminhenkinen sekä esiintymistä rakastanut Anna käänsi katseita ja hänen vilpittömyytensä loi hyvää mieltä kaikille. Hänen elämänsä ja tarinansa rikastuttaa yhä. 

Onko "normaalista" poikkeaminen niin paha asia, että haluamme pakottaa kaikki samaan muottiin? Miksemme näe erilaisuutta rikkautena?

Onneksi metodit särkyneen mielen hoitamiseen ovat muuttuneet Prinsessan ajoista, jolloin häntä hoidettiin mm. eristämällä ja sähköshokkihoidoilla (nykyään sähköhoitoa toki käytetään edelleen, mutta aina nukutuksessa). Suoritettiinpa hänen aikanaan myös lobotomiaa, jolta Anna onneksi säästyi.

Lobotomiassa otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin katkaistaan. Toimenpide oli hyvin raskas, ja se muutti huomattavasti potilaan persoonallisuutta (wikipedia). Ensimmäisessä kuvassa lobotomia-välineitä.

Tiesitkö, että lobotomian kehittänyt Egas Moniz sai keksinnöstään Nobelin-palkinnon ja, että Suomessa lobotomian on käynyt läpi lähes 1600 potilasta? 

Sairaalamuseossa oli ilo huomata, että taide on ollut kuitenkin tärkeä osa hoitoa ja esillä oli potilaiden teoksia. Ensimmäinen kuva: Särkynyt mieli -teos on työntekijän. Kaunis kartanomiljöö upeine rakennuksineen ja puutarhoineen yhdistettynä taiteeseen on luonut varmasti omalta osaltaan parantavia vaikutuksia. Yli 50 vuotta Kellokosken sairaalassa elänyt ja lopulta Nikkilän sairaalassa 92-vuotiaana kuollut Anna ei parantunut hänelle diagnosoiduista skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta uskon ja toivon hänen eläneen silti onnellista elämää. 

Kellokosken sairaalan alueella on kaikkiaan 13 rakennusta ja vaikka rakennuksissa on vielä vähäistä toimintaa, mm. sairaalakoulu, on alueen tulevaisuus vaakalaudalla. Sairaalan omistaa HUS, joka on toisaalta miettinyt myyntiä, toisaalta visioinut, yhdessä kunnan kanssa, alueen kehittämistä. Olisi todella sääli, mikäli alue pääsisi rappeutumaan ja autioitumaan.

Mikäli sinulla on Elisa-viihde -palvelu käytössäsi, tutustu myös Mädät omenat -sarjaan, jonka tarina pohjautuu 1970-luvun Suomeen, jolloin hankaliksi leimattuja naisia eristettiin mielisairaalaan. 

"Kenellä on valta määritellä mielisairaus ja kuinka paljon ihmisen mieli on muokattavissa?"