Vaikka olenkin syntynyt Helsingissä, tai no silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, on Tuusulan seutu minulle vieras. Viime viikonloppuna asia korjaantui osittain, sillä pakenin kuumuutta ystäväni kanssa kauniiseen ja ilmastoituun Gustavelund-hotelliin Tuusulaan.
Ajatuksena oli tosiaan vain löytää ihana, ilmastoitu hotelli yhdeksi yöksi ja saada hetken helpotus kuumiin öihin. Viileys olisikin ollut taattu, jos olisimme vain majailleet hotellilla, mutta Tuusulan seutu on niin täynnä nähtävää, että vain yö oli viileä, sillä päivät tutkailimme alueen nähtävyyksiä, lauantaina +36 asteen kuumuudessa, huh huh.
Alunperin Tuusula valikoitui kohteeksi Weird Antiques- liikkeen takia, jossa olemme miespuolisen ystäväni kanssa halunneet poiketa. Tavoilleni uskollisena aloitin suunnittelun valitsemalla hotellin ja tutkailemalla seudun käyntikohteita - ja niitähän riitti. Jotta kaikki itseäni kiinnostavat kohteet olisi ehtinyt rauhassa käydä katsomassa olisi aikaa pitänyt olla vähintäänkin tuplasti.
Luojan kiitos ystävälläni on ilmastoitu auto, muuten jo pelkkä automatka olisi ollut tuskaa, mutta avatessamme auton ovet Weird Antiques-liikkeen pihalla, tuntui kuinka kuuma seinämä olisi ollut vastassa ja tiesin olevani pulassa tukahduttavan kuumuuden kanssa. Eihän siinä muu auttanut kuin yrittää kestää, mutta pakko tunnustaa, että keskittyminen nähtävyyksiin oli välillä hientäytteistä ja tukalaa.
Erilainen antiikkiliike oli toki näkemisen arvoinen, mutta melko pieni ja tuotteet olivat hintavia, mitä kyllä osasimmekin odottaa. Olen muutenkin todella huono shoppailija, joten kotiinviemisiä en ostanut koko reissun aikana. Edottomasti kannattaa kuitenkin poiketa liikkeessä, mikäli vintage, retro ja erilaisuus kiinnostavat - täältä voi löytää todella persoonallisia tuotteita.
Tutustuessani kohteisiin, yllätyin nähtävyyksien paljouden lisäksi myös siitä, että en ollut osannut yhdistää Kellokosken sairaalaa tälle seudulle, enkä edes tiennyt Kellokosken ruukin olemassa olosta! Melkeinpä hävettävää. Seuraavaksi siis matkasimme ruukkiin, joka oli rosoinen, hieman rappioromanttinen kohde, mitä toki rakastan, mutta matkailijoiden kannalta aluetta tulisi ehdottomasti kehittää, eikä vähiten opasteiden ja esitteiden muodossa.
Kellokosken ruukin historiaan pääset tutustumaan täällä. Ja toki poikkeamalla paikan päällä. Erityiskiitokset mainiosta opastuksesta museon/Maijan kammarin Riitalle, joka loistavalla asiakaspalvelulla kertoi alueen historiasta ja opasti kulkemaan alueella. Koskaan ei voi olla iloitsemasta liikaa hyvästä asiakaspalvelusta!
Paljon varmasti jäi näkemättä ruukin alueella, mutta yleiskuva miljööstä jäi muistin sopukoihin. Rouheita tiilirakennuksia, ruosteisia portteja, kiviä ja pelkästään katselemalla vilvoittavaa vettä.
Välipalalla kävimme Kinuskilla - kahvilassa, mikä oli hienoinen pettymys, sillä suolaista tarjottavaa oli vähän, eikä kahvilasta saanut tietoa alueen kohteista. Itse kahvila ja rakennus ovat kyllä kauniita ja esillä on myös taidetta.
Ruukin alueelta löytyy myös Tehtaan kirppis, jossa suosittelen ehdottomasti käymään. Ihailin kirppiksen, eli ilmeisestikin vanhan tehtaan lattiaa ja edullista taidetta sekä tietenkin itse rakennusta kauniine ikkunoineen.
Ennen hotelliin kirjautumista ehdimme vielä käydä taidemaalari Pekka Halosen taiteilijakodissa Halosenniemessä ja Aleksis Kiven kuolinmökillä. Tuusulanjärven rannoilla on lukuisia taiteilijakoteja, joihin etukäteen tutustuessani päädyin valitsemaan kohteeksemme Halosenniemen sen upean arkkitehtuurin ja sijainnin vuoksi. Kaunis maisemaikkuna teki Halosen ateljee-tilasta näkemisen arvoisen - oi, mikä inspiraation lähde.
Siinä missä Halosenniemi vakuutti hulppealla arkkitehtuurillaan ja sijainnillaan, Aleksis Kiven kuolinmökki loi kuvan aivan toisenlaisesta, vaatimattomasta elämästä pienessä mökissä.
Ehdimme hotellille vasta illalla, niin paljon nähtävää kertyi jo lauantai-päivälle ja tosiaan näimme vasta pienen osan kohteista.
Design-hotelli tarjosi esteettisen ja niin ihanan viileän majoituksen, että melkeimpä harmitti ettemme ehtineet viettää siellä enemmänkin aikaa. Hotellin ehdoton helmi on kaunis sisäpuutarha upeine palmuineen. Mikä keidas!
Sunnuntaina kirjauduimme ulos hotellista jo suht ajoissa ja jatkoimme matkaa katsomaan Alvar Aallon Joonas Kokkoselle suunnittelemaa taiteilijakotia, Villa Kokkosta. Ikävää, että taloon ei tällä hetkellä pääse tutustumaan sisälle.
Vierailimme vielä ennen kotiin lähtöä Pytingin pihamyyntipäivillä Vanhankylänniemellä ja pääsimme aurinkolautta-risteilylle Tuusulanjärvelle kuunnellen Sibeliuksen tarinoita sekä musiikkia. Yllättäen sinfonioiden kuuntelu järvenselällä sai minut liikuttumaan. Mikä taiteilijoiden paratiisi Tuusulanjärven ympäristö onkaan ollut.
Sibeliuksen sanoin: "Älä koskaan kirjoita tarpeetonta nuottia - jokainen nuotti tulee elää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)