Vihdoin ja viimein sain pienoismallini valmiiksi. Vielä siihen olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta aika (ja taidot) tulivat vastaan. Yritys, jonka kevätmalliston pohjalle malli tuli rakentaa oli itselläni Finlayson. Heiltä sain kangasnäytteitä ja kuvia kankaista tulostettavaksi. Kaunis kiitos ♥
Kuten yleensä aina, aloitin työskentelyn kehittämällä tarinan työni pohjalle.
Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää
On kaunis alkukesän aamu, linnut
sirkuttavat ulkona jo aamuista sonaattiaan. Auringon ensimmäiset säteet herättävät
Pihlan lempeästi uuteen päivään. Pihla ei aio laittaa verhoja ikkunoidensa
eteen, vaan haluaa nauttia uudesta kiireettömästä elämästään, katsellen
vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa taidenäyttelyä.
Pihla tietää kellon olevan vasta
vähän, mutta ajatus varpaissa tuntuvasta aamukasteen kosketuksesta, heinän
tuoksusta ja aamukylvystä lammen virkistävässä sylissä, saa hänet
kiskottelemaan nautinnollisesti. Voiko olla parempaa tapaa herätä, ilman
stressiä ja uuvuttavaa kaupunkielämää?
Pihlan elämä oli ollut yhtä lentoa, täynnä vaatimuksia
niin työssä kuin vapaallakin. Ympäripyöreitä työpäiviä kustannustoimittajana
sekä mitä trendikkäämpiä harrastuksia. Juhlia ja niistä seuraavia moraalisia
krapuloita. Taloudellisesti toki kannattavaa, mutta henkisesti hyvin raskasta.
Kun Pihla sai tietää perivänsä
tädin ränsistyneen ja kaukana maalla sijaitsevan talovanhuksen, hän ei
todellakaan aikonut ottaa perintöään vastaan. Kohtalo päätti kuitenkin toisin,
sillä Pihla sairastui burn out:iin. Väsymys sai totaalisen vallan ja jo pelkkä
ylösnouseminen päivän aikana tuotti tuskia.
Kova maailma ja sen asettamat
paineet olivat Pihlalle liikaa. Hänen oli pysähdyttävä miettimään omaa
jaksamista sekä keinoja taltuttaa sairaus. Terapeutin kehotuksesta Pihla päätti
matkustaa kuitenkin katsomaan pitkän historian omaavaa taloa maalle.
Talo oli todellakin rapistunut - seinät
lohkeilivat, lattialankut narisivat, ikkunoita oli hajalla ja pieneläimet
olivat vallanneet joka sopukan. Entinen Pihla olisi kääntynyt kannoillaan jo
pihalla, mutta joku talossa kiehtoi häntä nyt suuresti. Talon sielu ja siitä
henkivät tarinat saivat Pihlan jatkamaan tutkimista. Oli kuin talovanhus olisi henkinyt
sydämellisyyttä Pihlalle ja hänen mielensä oli pitkästä, pitkästä aikaa tyyni.
Pihla jäi taloon jo ensimmäisestä
yöstä, palaten kaupunkiin vain irtisanoakseen itsensä ja nostaakseen kaikki
säästönsä. Ensimmäiseksi Pihla kunnosti yhden yläkerran huoneista makuuhuoneekseen,
jättäen tilan tarkoituksella rouheaksi ja elämää nähneeksi. Ennen moderneista
ratkaisuista pitävä Pihla yllättyi huomatessaan etsivänsä talon kätköistä
huonekaluja ja esineitä, joilla on tarinoita kerrottavanaan.
Käpertyessään eräänä iltana pehmeiden
tyynyjen ja peittojensa väliin, Pihla torkahti. Herätessään hänellä oli
loistava idea. Pihla oli nuorempana ollut ahkera päiväkirjan kirjoittaja ja hän
oli aina ollut verbaalisesti lahjakas. Nyt hänen mielensä kehitteli omaa
tarinaansa ja Pihla päätti aloittaa jälleen kirjoittamisen.
Ennen pitkää tarinasta syntyi
kirja ja Pihla aloitti myös maalaamisen. Teoksillaan Pihla haluaa muistuttaa
kaikkia siitä, että maailman ja ihmisen väliin tarvitaan todellakin jotain
pehmeää. Millainen on sinun tarinasi ja miten tuot elämääsi pehmeyttä?
Finlaysonin kankaista valitsin pienoismalliin Sormus ja Veranta-kuosit. Kuosit sain oikeaan mittakaavaan skaalaamalla ne 1:20:een ja tulostamalla ne kankaaseen silitettävälle Decadry-paperille.
En siis halunnut käyttää kapalevyä seiniin ja lattiaan (anteeksi opettaja), vaan käytin niihin tukevampaa vaneria. Kapalevy oli kyllä omiaan huonekalujen väsäämiseen :).
Lattia-, seinä- ja ikkunapinnat (+ maisema) on tulostettu ja liimattu paikoilleen. Pyöreisiin tyynyihin sekä mattoon käytin Veranta-kangasta oikeassa mittakaavassaan.
Tehtävä oli mukava, vaikka aloittaminen oli jälleen haastavaa. Päässä pyörivät ideat kun eivät tahdo aina onnistua konkreettisesti. Olen lopputulokseen kuitenkin ihan tyytyväinen. Enää yksi etätehtävä ja sitten saa keskittyä kokonaan Pop Up:in suunnitteluun /toteutukseen.
Vautsi miten hieno!
VastaaPoistaKiitos :). Kyllä siihen menikin aikaa ja kärsivällisyys oli koetuksella.
PoistaTosi hieno
VastaaPoistaKaunis kiitos :)
PoistaHieno se on, täytyy sanoa ja kateellisena todeta!!
VastaaPoistaKiitos Kartsa, jännityksellä odotan sinun pienoismalliasi :D
PoistaMakee...todella ihanan raikas värimaailma:)
VastaaPoistaKiitos Hanna :)
PoistaVau kyl o hieno ja tosi kiva tarina :)
VastaaPoistaKiitos Heta - jos tarviit tarinaa, niin täältä löytyy ;)
PoistaHieno stoori ja aivan mahtava toteutus :)Hyvä Kirsi!!! ♥
VastaaPoistaKiitos Anne :). Laitahan kuvia omastasi ♥
PoistaWau! Hieno (ja myyvä!!!) tarina! Pienoismallin voi helposti kuvitella oikeaksi huoneeksi -mikä lienee sen perimmäinen tarkoituskin- ja todellakin tulee tunne että haluaa heittäytyä tohon sänkyyn kuuntelemaan linnunlaulua. 🐤
VastaaPoistaKiitos Sari :). Teilläkin varmasti pienoismallin teko on edessä jossain vaiheessa. Itse tosiaan odottelen edelleen arvostelua opettajalta. Oikein antoisaa opiskeluaikaa :D. Meiltä vanhoilta Visuilta voi kysellä neuvoja, jos apua kaipailee...
Poista