sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pienoismallin tarina

Vihdoin ja viimein sain pienoismallini valmiiksi. Vielä siihen olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta aika (ja taidot) tulivat vastaan. Yritys, jonka kevätmalliston pohjalle malli tuli rakentaa oli itselläni Finlayson. Heiltä sain kangasnäytteitä ja kuvia kankaista tulostettavaksi. Kaunis kiitos 



Kuten yleensä aina, aloitin työskentelyn kehittämällä tarinan työni pohjalle.

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää

On kaunis alkukesän aamu, linnut sirkuttavat ulkona jo aamuista sonaattiaan. Auringon ensimmäiset säteet herättävät Pihlan lempeästi uuteen päivään. Pihla ei aio laittaa verhoja ikkunoidensa eteen, vaan haluaa nauttia uudesta kiireettömästä elämästään, katsellen vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa taidenäyttelyä.

Pihla tietää kellon olevan vasta vähän, mutta ajatus varpaissa tuntuvasta aamukasteen kosketuksesta, heinän tuoksusta ja aamukylvystä lammen virkistävässä sylissä, saa hänet kiskottelemaan nautinnollisesti. Voiko olla parempaa tapaa herätä, ilman stressiä ja uuvuttavaa kaupunkielämää?

Pihlan  elämä oli ollut yhtä lentoa, täynnä vaatimuksia niin työssä kuin vapaallakin. Ympäripyöreitä työpäiviä kustannustoimittajana sekä mitä trendikkäämpiä harrastuksia. Juhlia ja niistä seuraavia moraalisia krapuloita. Taloudellisesti toki kannattavaa, mutta henkisesti hyvin raskasta.

Kun Pihla sai tietää perivänsä tädin ränsistyneen ja kaukana maalla sijaitsevan talovanhuksen, hän ei todellakaan aikonut ottaa perintöään vastaan. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, sillä Pihla sairastui burn out:iin. Väsymys sai totaalisen vallan ja jo pelkkä ylösnouseminen päivän aikana tuotti tuskia.

Kova maailma ja sen asettamat paineet olivat Pihlalle liikaa. Hänen oli pysähdyttävä miettimään omaa jaksamista sekä keinoja taltuttaa sairaus. Terapeutin kehotuksesta Pihla päätti matkustaa kuitenkin katsomaan pitkän historian omaavaa taloa maalle.

Talo oli todellakin rapistunut - seinät lohkeilivat, lattialankut narisivat, ikkunoita oli hajalla ja pieneläimet olivat vallanneet joka sopukan. Entinen Pihla olisi kääntynyt kannoillaan jo pihalla, mutta joku talossa kiehtoi häntä nyt suuresti. Talon sielu ja siitä henkivät tarinat saivat Pihlan jatkamaan tutkimista. Oli kuin talovanhus olisi henkinyt sydämellisyyttä Pihlalle ja hänen mielensä oli pitkästä, pitkästä aikaa tyyni.

Pihla jäi taloon jo ensimmäisestä yöstä, palaten kaupunkiin vain irtisanoakseen itsensä ja nostaakseen kaikki säästönsä. Ensimmäiseksi Pihla kunnosti yhden yläkerran huoneista makuuhuoneekseen, jättäen tilan tarkoituksella rouheaksi ja elämää nähneeksi. Ennen moderneista ratkaisuista pitävä Pihla yllättyi huomatessaan etsivänsä talon kätköistä huonekaluja ja esineitä, joilla on tarinoita kerrottavanaan.

Käpertyessään eräänä iltana pehmeiden tyynyjen ja peittojensa väliin, Pihla torkahti. Herätessään hänellä oli loistava idea. Pihla oli nuorempana ollut ahkera päiväkirjan kirjoittaja ja hän oli aina ollut verbaalisesti lahjakas. Nyt hänen mielensä kehitteli omaa tarinaansa ja Pihla päätti aloittaa jälleen kirjoittamisen.  

Ennen pitkää tarinasta syntyi kirja ja Pihla aloitti myös maalaamisen. Teoksillaan Pihla haluaa muistuttaa kaikkia siitä, että maailman ja ihmisen väliin tarvitaan todellakin jotain pehmeää. Millainen on sinun tarinasi ja miten tuot elämääsi pehmeyttä?

 




Finlaysonin kankaista valitsin pienoismalliin Sormus ja Veranta-kuosit. Kuosit sain oikeaan mittakaavaan skaalaamalla ne 1:20:een ja tulostamalla ne kankaaseen silitettävälle Decadry-paperille. 

En siis halunnut käyttää kapalevyä seiniin ja lattiaan (anteeksi opettaja), vaan  käytin niihin tukevampaa vaneria. Kapalevy oli kyllä omiaan huonekalujen väsäämiseen :).

Lattia-, seinä- ja ikkunapinnat (+ maisema) on tulostettu ja liimattu paikoilleen. Pyöreisiin tyynyihin sekä mattoon käytin Veranta-kangasta oikeassa mittakaavassaan. 

Tehtävä oli mukava, vaikka aloittaminen oli jälleen haastavaa. Päässä pyörivät ideat kun eivät tahdo aina onnistua konkreettisesti. Olen lopputulokseen kuitenkin ihan tyytyväinen. Enää yksi etätehtävä ja sitten saa keskittyä kokonaan Pop Up:in suunnitteluun /toteutukseen. 

 

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllä siihen menikin aikaa ja kärsivällisyys oli koetuksella.

      Poista
  2. Hieno se on, täytyy sanoa ja kateellisena todeta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kartsa, jännityksellä odotan sinun pienoismalliasi :D

      Poista
  3. Makee...todella ihanan raikas värimaailma:)

    VastaaPoista
  4. Vau kyl o hieno ja tosi kiva tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heta - jos tarviit tarinaa, niin täältä löytyy ;)

      Poista
  5. Hieno stoori ja aivan mahtava toteutus :)Hyvä Kirsi!!! ♥

    VastaaPoista
  6. Wau! Hieno (ja myyvä!!!) tarina! Pienoismallin voi helposti kuvitella oikeaksi huoneeksi -mikä lienee sen perimmäinen tarkoituskin- ja todellakin tulee tunne että haluaa heittäytyä tohon sänkyyn kuuntelemaan linnunlaulua. 🐤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :). Teilläkin varmasti pienoismallin teko on edessä jossain vaiheessa. Itse tosiaan odottelen edelleen arvostelua opettajalta. Oikein antoisaa opiskeluaikaa :D. Meiltä vanhoilta Visuilta voi kysellä neuvoja, jos apua kaipailee...

      Poista

Kiitos kommentistasi :)