Habitare 2016

Viime käynnistäni Habitare-messuilla on jo aikaa ja olinkin varma, että nyt kun arpaonneni on ollut kohdillaan, voittaisin liput messuille, mikä edesauttaisi päätöstä matkustaa pääkaupunkiin fiilistelemään. 

Toisin kävi, voittoa ei tullut, mutta... onni ei hylännytkään minua, sillä ystäväni voitti liput ja pyysi minua mukaansa. 

Kiitos Minni, oli ihana päivä :D

Lähdimme matkaan aamu-seitsemältä, peläten ettemme ehtisi kiertää messuja kokonaan, sillä takaisin olisi lähdettävä jo kolmelta. Matkat kuluivat rattoisasti, sillä emme olleet nähneet toisiamme hetkeen ja juttua riitti.

Mielikuvani messuista, edellisen käynnin perusteella, oli loistelias ja odotin kokevani monia vau-elämyksiä. Jouduin pettymään. Messupäivämme oli siinä mielessä kiva, että kävijöitä oli maltillisesti ja saimme tutustua alueeseen ilman tungosta, eikä jonottaa tarvinnut mihinkään. Mutta, mutta... Osastot olivat mielikuvituksettomia ja kamerani saikin nojailla kaulaani rauhassa. Opasteet messuilla olivat epäselviä, eikä pienen pienestä präntistä opaskirjassa juurikaan ollut apua. Seikkailimme siis sinne tänne, yrittäen löytää jotain mielenkiintoista nähtävää. Onneksi jotain sentään löytyikin.

Paras osasto oli Signals-vainunäyttely, josta kuva ylimpänä, sekä alla. Näyttelyn oli koonnnut Habitareen trendianalyytikko Susanna Björklund. 

Myös Marimekon osasto saa minulta kiitosta, varsinkin kattauksistaan. 

ValoLight-alue, ei niinkään sitä markkinoitu "tapahtuma", antoi silmäniloa muutaman osaston verran.

Eniten viihdykettä meille taisi tuottaa julkkisten bongailu ;). Törmäsimme messuilla mm. Perttu Sirviöön, Tomi Kouvolaan, Teuvo Lomaniin, Harri Syrjäseen ja Marko Paanaseen. Ihania tyyppejä kaikki.

Kiersimme messut ennätysajassa, turhaan kiirehtimättä ja aikaa jäi vielä ylikin. Nautimme kaikessa rauhassa maukkaat hampurilaisannokset Balconyssa. Omassani oli täytteenä lohta, nam.

Muita suosikkejani

Viikinkiaiheiset suola- ja sokeriastiat

Ceramico-raastimia upeissa väreissä

Helsinki-mobile

Onko niin, että messut ovat taaksejäänyttä elämää? Ainakin Suomessa. Verkkosivut ja niiden käytön helppous takaa sen, että palveluiden tarjoajia löytyy pilvin pimein. Messuosastoon on budjetoitava suuri summa, jotta siitä saa kaiken irti. Nyt Habitaren olivat vallanneet mm. Masku, Gigantti ja muut suuret yritykset, mikä oli itselleni pettymys, koska näiden tuotteita näkee kotonakin.

Olisin ehdottomasti kaivannut enemmän innovaatiota, mielikuvitusta ja panostamista nimenomaan osastoihin. Sisäinen messurakentajani nostaa selvästi päätään ja mieleeni muistuu oma kuvitteellinen messuosastoni opiskeluajalta. Kurkkaa sitä täältä.