Ihmemaasta keskelle ei mitään

Kolmannelle lomaviikolle suunniteltu matka suuntautui Hyvinkää-Nurmijärvi-Kerava -akselille ja se sisälsi aimo annoksen kulttuuria. Jälleen seura oli niin ihanaa, että reissu venähti vuorokaudella aiottua pidemmäksi. Ensimmäiset yöt majoituimme Nurmijärvellä Airbnb -kohteessa ja viimeisen yön Hotelli Sveitsissä.

Koko kesälomani odotetuimpia tutustumiskohteita olivat Keravalla Purkutaiteen Ihmemaa X ja Hyvinkäällä Middle of Nowhere ITE-taidepuisto. Purkutaiteen Taiteen kotitaloon Keravalla tutustuin vuonna 2020 (lue lisää täältä) ja oli ilo huomata tunnistavani osittain samojen  taiteilijoiden kädenjälkiä myös Ihmemaassa. 

Ihmemaa X on luotu entiseen Anttilan tavarataloon ja taiteilijoita projektissa on mukana peräti 240. Jokaiselle löytyy siis varmasti koettavaa ja omaa silmää miellyttävää taidetta.

Itse odotin eniten taiteilija Heidi Laukan teoksia. Hänen Minä saan! -teoskokoelman mottonsa: "Minä saan! Sytyn, roihuan ja rakastan. Roihua kanssani rakastaen maailmaa.", sopii hyvin myös omaan ajatusmaailmaani seksuaalisuuteen liittyen.

Rakennustaidetta Lappeenrannassa

Kauan odotettu kesäloma tuo aina mukanaan vähän stressiä ja paljon suunnittelua, odotuksia ja yllätyksiä. Stressiä siitä, onko lomalle suunnitellut jo liikaakin ja surku jo etukäteen siitä, kuinka nopeasti loma kuitenkin kuluu. 

Ainakin tähän mennessä loma on kuitenkin sujunut paremmin kuin hyvin ja odotukset ovat jopa ylittyneet. Ensimmäinen lomaviikko kului Mikkelissä ja Pyhtäällä kera rakkaiden perheenjäsenten sekä Kristiinankaupungissa ystävän kanssa kulttuuripäivän merkeissä.

Toinen viikko kokikin sitten muutoksia, kun Lappeenrantaan suunniteltu kolmen päivän loma venähti melkein viikoksi. Ei sillä, että valittaisin, sillä seura oli mitä parhainta ja koin paljon, paljon upeita elämyksiä. 

Majoituimme Marjolassa, joka sijaitsee todella upealla niemellä Saimaan rannalla, Sorjosestakin tutun Luukkaansalmen sillan läheisyydessä. Maisemat täällä ovat todella kauniita ja majoitus oli mukavasti hieman syrjässä kesäkaupungin vilinästä.

Ensimmäiseksi tutustuimme Lauritsalan kirkkoon, joka sykähdytti upealla muotokielellään ja tekstuurillaan. Olen syvästi rakastunut betonirakentamiseen ja tämä vuonna 1969 rakennettu kirkko oli todella näkemisen arvoinen. Taivaan valo -arkkitehtuurirakennuksen ovat suunnitelleet Toivo Korhonen ja Jaakko Lopotti.