Pysähdyn usein miettimään autioituneita taloja. Miksi ne ovat jääneet tyhjilleen, millaisen tarinan seinät kertovat, mitä aarteita talo pitää sisällään ja voisiko autiotaloille antaa uuden elämän - uuden mahdollisuuden? Tänään koulussa teimme kattausharjoituksia. Sain aamulla uuden idean, kun näin omat punaiset vauvakenkäni. Tarina alkoi hahmottua päässäni, joskin se vähän muuttui matkan varrella etsiessäni kuvauspaikkaa.
Olen aina ihaillut erästä autiotaloa, mutta koskaan en ole uskaltautunut lähemmäs. Tänään päätin rohkaista mieleni ja astua "hylättyyn maailmaan". Aikani rämmittyäni, päädyin tekemään esillepanon ulko-oven eteen. Täytyy myöntää, että tavallaan myös kävin sisällä talossa (missä tosiaankin seinillä oli kerrottavaa)... Piha oli varsinaista viidakkoa ja hentoinen sade muuttui pikku hiljaa runsaammaksi. Mutta se toi vain lisäjännitystä kuvaukseen.
Suomen kaunein kattaus-kilpailu
