Vapaapäivä :). Eli käytännössä puheluja ja jonotuksia Työ- ja elinkeinotoimistoon (missä kukaan ei tunnu tietävän mitään, vaikka kaikki asiaa hoitavat) sekä Kelaan (missä varmasti sama juttu, kunhan työkkärin lausunto aikanaan saapuu). On tämä opiskelu niin ihme juttu, että vaaditaan jos jonkinlaista lausuntoa, että saa sitä vapaaehtoisesti tehdä. Mielestäni ihmisiä pitäisi kannustaa opiskelemaan ja kehittämään itseään, varsinkin jos toinen vaihtoehto on maata kotona tekemättä mitään. Tai olla ilmaisena työntekijänä kunnalla/kaupungilla/yrityksissä.
Opiskelemalla voi edesauttaa palkkatyön saamista ja siinä samalla löytää sen oman alansa. Nimimerkillä: "Mikä minusta tulee isona?". Nyt muutaman päivän opiskeltuani alaa, tuntuu, että suunta on ainakin oikea... Visuaalista näkemystä harjoittelin tänään napsimalla kuvia saamallamme tabletilla. Valitettavasti en pääse tabletilla kotona nettiin, joten en voi niitä kuvia nyt lisätä.
Olen tosiaan jo yli nelikymppinen, enkä vieläkään tiedä, mikä minusta isona tulee. Huolestuttavaako? Ei välttämättä. Olen ilokseni saanut elämäni aikana kokeilla useita eri ammatteja, vaikkakin aika lyhyitä pätkiä. Jokaisesta työstä olen pitänyt ja jokaisesta minulle on jäänyt unohtumattomia kokemuksia. Yksi periaatepäätöksistäni on aina ollut se, etten tee sellaista työtä, mistä en pidä. Tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee. En ole ikinä tehnyt työtä rahan takia, vaikka ymmärränkin sen arvon. Raha ei tee onnelliseksi, helpottaa toki elämistä.
Miesystäväni on ollut tehtaassa töissä lähes minun ikäni verran. Se kauhistuttaa minua, sillä en voisi kuvitella itse tekeväni niin. Maailma on toki muuttunut ja nykypäivänä onkin harvinaista tehdä niin kauan töitä samalla työnantajalla. En usko edes pystyväni olemaan tehdastyössä, joten en ole sitä edes koskaan kokeillut. Hyvänen aika - se olisi kuollettavan tylsää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)