Kylmästä lämpimään

Tänään palasimme kaikki - lähes kaikki - jälleen koulunpenkille - kuka enemmän, kuka vähemmän väsyneenä. Väsymys johtui Loppiaispäivän matkastamme Tallinnaan, josta kerron lisää, kunhan saan kuvat koneelle.

Enivei - olimme harmissamme, koska meille luvattiin etäopiskelua tälle päivälle ja sitten se ei onnistunutkaan. Jos olisimme tämän tienneet etukäteen, emme todellakaan olisi matkaa varanneet kyseiseen ajankohtaan.

Päivän oppiaineena oli perspektiivi-piirtäminen, joka kuitenkin sujui paremmin kuin olin osannut odottaakaan. Päivä oli kiva ja jaksoimme nauraa eilisille kommelluksille. Ajatukset eivät kellään tahtoneet pysyä kasassa ja opettaja armahtikin meitä, päästäen meidät ajoissa kotiin. Kaunis kiitos siitä ♥

Jo kolmatta päivää päässäni soiva kappale ei jätä minua rauhaan...

Tunnepurkauksia ja pahaa oloa

"Jaksaakseen on opittava katsomaan,

kuuntelemaan tarkkaan,

josko jossain helähtäisi

jokin pieni sävel, lämmin sana,

hymyn häivä, 

ruskojuova pilven raossa.

Ja on, on se siellä.

Aina se kuitenkin on. "

- Maaria Leinonen - 

 

Perjantaina iski alakulo, johtuneeko sitten syksystä vai stressistä, kuka tietää :(. Yleensä iloinen minä hautautui melankoliaan ja sai tosissaan taistella salakavalia kyyneleitä vastaan (ikävä kyllä vähän pitää miettiä, milloin antaa kyynelille vallan - pääsääntöisesti itkeminen helpottaa). Ja yhtälöhän on se, että jos minä olen maassa, myös läheiseni ovat. Siksi olinkin vain helpottunut, kun sain olla lauantain ja sunnuntain yksin omine ajatuksineni. Läheisteni voi olla vaikea ymmärtää tunnetilojani, jotka siirtyvät pahaa aavistamatta (lue: ilman mitään varsinaista syytä) tilasta toiseen. Toki tiedän, mikä alakulon laukaisi, mutta se on vain osa kokonaisuutta. Olen oppinut elämään tunteideni vietävänä ja olen kiitollinen, että nykyään pystyn ne näyttämään, niin hyvässä kuin pahassa. Helpottaahan se muidenkin elämää, kun ei tarvitse miettiä millä tuulella milloinkin olen - sen kyllä huomaa ;). En aio esittää mitään muuta kuin olen. Tämä on elämäni, enkä elä sitä teeskennellen. Piste.

Sateenkaaren päässä odottaa aarre

"Jokaisella ihmisellä maan päällä on aarteensa, joka odottaa löytämistään."

- Paolo Coelho -

Harjoittelimme eilen piirtämistä ja alkuvaikeuksien jälkeen sentään syntyi tulosta. Täysin tyytyväinen en tuotokseen ollut, joten opettelemista riittää. Piirtäminenkin on laji, jota ei opi muuten kuin sitä tekemällä. Jos sittenkään... Nyt pitäisi löytyä tahtoa, rohkeutta ja aikaa harjoittaa tätä "taitoa" itsessään. Tämä hitaasti lämpeävä luonteeni aiheutti taas tuskaa ja alkuun pääseminen tuotti ongelmia. Taisimme jokainen antaa kaikkemme päivän aikana ja perjantaipullo-arvonta (kenen loistava idea se olikaan? - hyväksi muuten todettu) olikin tervetullut katkos päivään. Eikä ketään harmittanut, että pullon voitti oma taiteilijamme, eikä se, että päivä oli torstai :). Tunteet kävivät tosin kuumina suunnitellessamme saunailtaa, mutta saimme lyötyä päivän lukkoon. Olisi hienoa, jos kaikki pääsisivät paikalle ♥.

Löytyykö sateenkaaren päästä aarre?