Rakastunut Strömsööseen

"On kaksi tapaa elää elämänsä, joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä. Tai niin, että kaikki on yhtä ihmettä."

- Albert Einstein-

Paluu arkeen, vapaapäivän merkeissä kylläkin. On siis aikaa päivittää blogia ja varsinkin käydä moikkamassa asiakkaita sekä työkavereita ♥.  Luxus-viikonloppu sujui juuri niin kuin olin haaveillutkin. Ympärillä rakkautta, kauneutta ja onnea. Perjantaina aloitimme Jokigallerian Dzamil Kamanger: Koti-ikävä -näyttelyllä.  Minua kiehtoi suunnattomasti näyttelyn takana oleva tarina ja myös jokigallerian ympäristö kauniine maisemineen. Ilta jatkui Kauttuan laavulla, jossa onnistuneesti saimme valmistettua maistuvan päivällisen. 

Jos haluat tietää lisää luonto- ja kulttuuriviikonlopustamme tai katsoa kuvia Strömsöstä, niin

Sateenkaaren päässä odottaa aarre

"Jokaisella ihmisellä maan päällä on aarteensa, joka odottaa löytämistään."

- Paolo Coelho -

Harjoittelimme eilen piirtämistä ja alkuvaikeuksien jälkeen sentään syntyi tulosta. Täysin tyytyväinen en tuotokseen ollut, joten opettelemista riittää. Piirtäminenkin on laji, jota ei opi muuten kuin sitä tekemällä. Jos sittenkään... Nyt pitäisi löytyä tahtoa, rohkeutta ja aikaa harjoittaa tätä "taitoa" itsessään. Tämä hitaasti lämpeävä luonteeni aiheutti taas tuskaa ja alkuun pääseminen tuotti ongelmia. Taisimme jokainen antaa kaikkemme päivän aikana ja perjantaipullo-arvonta (kenen loistava idea se olikaan? - hyväksi muuten todettu) olikin tervetullut katkos päivään. Eikä ketään harmittanut, että pullon voitti oma taiteilijamme, eikä se, että päivä oli torstai :). Tunteet kävivät tosin kuumina suunnitellessamme saunailtaa, mutta saimme lyötyä päivän lukkoon. Olisi hienoa, jos kaikki pääsisivät paikalle ♥.

Löytyykö sateenkaaren päästä aarre?

Rauhala hahmottuu

"Aina kun haluat saavuttaa jotain, pidä silmäsi auki, keskity ja tiedä tarkalleen mitä haluat. Kukaan ei pääse tavoitteeseen suljetuin silmin."

 - Paulo Coelho-

Jakaannuimme ryhmiin ja aloimme ideoida ja suunnitella projektityötämme. Yksi ryhmä työstää taikametsää, toinen ruokalan ikkunanäkymää ja ympäristöä. Meidän ryhmämme kohteena on Rauhala, josta olenkin maininnut jo muutamaan otteeseen. Rauhala on  kodinomainen, rauhallinen ja jouluinen näyttelytila. Pyrimme luomaan tilasta visuaalisesti kauniin, joka houkuttelee asiakasta "tulemaan peremmälle" ja ostamaan yrityksen tuotteita. Huomioimme myös toimeksiantajan toiveet ja ideat. Julkkua myöten...

Plan A joutui roskakoriin, ja suunnitelmamme meni uusiksi. Onneksi ryhmässä on nopeatempoisia jäseniä (minua lukuunottamatta), joilla on uusia ideoita heti valmiina. Itse, omaan tapaani, takerrun pikku seikkoihin ja minua häiritsevät elementit suodatan pitkän kaavan mukaan. Hahmotelma on kuitenkin melkein valmis ja lopullinen hionta tapahtuukin sitten pääkallopaikalla paikan päällä.

Koululla meidän ei juurikaan tarvitse etukäteen työstää muuta kuin ikkunan pokia - maalaamalla. Ryhmämme miesvahvistus pääsee odotettua vähemmällä ja olemmekin joutuneet luovuttamaan hänet välillä toisiin, "hyvin vaativiin" :D tehtäviin. Tämähän ei luonnollisestikaan voi jatkua näin...

Muista päivittää itseäsi!

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.

- Mike Dooley  -

Edellä oleva ajatus on ainakin itselleni hyvä muistutus siitä, ettei pelkästään unelmoimalla voi elää elämäänsä. On oikeasti toteutettava itseään ja palattava maan pinnalle - vaikka se välillä tylsää onkin. Pilvilinnoista opiskeluun:

Perjantaina ja maanantaina opiskelimme tehokkaasti tietotekniikkaa. On ollut todella hyödyllistä päivittää ja muistuttaa mieleen tekstinkäsittelyn kikkoja, joita ei normaalisti käytä. Toki uuttakin on tullut opittua. Esimerkiksi leikkaustyökalun käyttö netissä on ollut tarpeellinen jo nyt. Kyllä opitut taidot jäävät unohduksiin, jollei niitä käytä. Tämä koskee kaikkea muutakin kuin tietotekniikkaa. Muista siis päivittää itseäsi :)

Mexico

Ideakuva suunnitteilla oleviin teemabileisiin

Mexico by kirsi-jarvinen featuring a hinged bangle

Toiveita, toiveita

 by kirsi-jarvinen featuring home decor

Ideointi vaatii palan suklaata - ja toisenkin

Tänään jatkoimme markkinoinnin parissa, käsitellen mm. yrityskuvaa ja sen vaikutusta myyntiin. Ikävä päänsärky ja pieni lämpö vähän haittasivat opiskeluun keskittymistä, mutta kunnon koululaisena sairastan vasta viikonloppuna :).  
 

Päivän sana: SUKLAA (kuva mtv3-arkisto)

 

Minä ja ryhmäni teimme pienen esitelmän Fazerin yrityskuvasta ja pian jo haaveilimme kaikki vierailusta tehtaalle. Itselläni häivähti kuva Pienestä suklaapuodista, sekä elokuvana, että todellisuudessa. Voi, mikä olisikaan se aistien hurma  niin maistuvien tuotteiden parissa.

Mukava päivä oli jälleen - ja vaikka nyt sänky kutsuukin houkuttelevasti, aion kirjoittaa vielä muutaman sanan eilisestä yritysvierailustamme SHT-tukkuun. Tulemme tekemään projektityönä jouluiset esillelaitot Punkalaitumella sijaitsevaan somistus / sisustustukkuun. Kyseinen yritys ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja ensivaikutelma olikin aika sekava. Ensimmäisenä ajatuksissa oli: "tästä ei tule mitään", mutta kummasti niitä ideoita vain alkoi syntyä.

Syysunelmia

Syysunelmia by kirsi-jarvinen on Polyvore

Sulo Vilenit ja minä

Tänään opiskelimme markkinoinnin saloja, mikä  on meille tuleville  visualisteille tärkeä ja samalla laaja aihe. Ehdimme kaiken rönsyilevän keskustelun (uskokaa tai älkää välillä nauroimme kyyneleet silmissä) lomassa perehtyä markkinoinnin historiaan/ kehitykseen ja tämän päivän trendeihin. Päivän anti oli vain pintaraapaisu aiheesta ja seuraava markkinoinnin opiskelupäivä onkin jo torstaina.

Vähän "kauhuissani" kuuntelin muiden innostuneita kommentteja mainoksista, shoppailuista ja heräteostoksista. Itse en suoranaisesti seuraa mainontaa (nyt siihen on alettava kiinnittää huomiota enemmän - siinä minulle läksyä), enkä todellakaan ole shoppailija. Vieläkin saan kylmiä väreitä muistellessani tuskastuttavaa käyntiä Keskisillä. Paniikki...

Opiskelutoverini tuntuivat lähes kaikki olevan varsinaisia Sulo Vileneitä, tyyliin: "Ku halvalla saa". Taitavat kärsiä jopa Sulo Vilen-syndroomasta :). Tämä toki heille ilolla suotakoon, mutta tunsin itseni eri kastiin. Mikä sinänsä on ok, koska elämässäni pyrinkin erilaisuuteen ja omaan polkuuni. Opettaja heittikin ilmaan lauseen, että olisin asian suhteen introvertti. Olen itseäni ja persoonaani tutkinut vuosien varrella, eikä tämä toteamus mennyt metsään. Näistä sanahirvioistä, kuten introvertti, koen enemmänkin olevani (luova) individualisti. Molemmat luonteenpiirteen kuvailut ovatkin osittain päällekkäisiä ja kohdallani osuvia. Olen joka tapauksessa ylpeä omasta minäkuvastani, vaikka ihailenkin toisten spontaaniutta ja heittäytymistä.

 

Kuva Ylen arkistosta (muokattuna)

Jos haluat lisätietoa introvertistä tai luovasta individualistista, niin jatka lukemista.

Mikä minusta tulee isona?

Vapaapäivä :). Eli käytännössä puheluja ja jonotuksia Työ- ja elinkeinotoimistoon (missä kukaan ei tunnu tietävän mitään, vaikka kaikki asiaa hoitavat) sekä Kelaan (missä varmasti sama juttu, kunhan työkkärin lausunto aikanaan saapuu). On tämä opiskelu niin ihme juttu, että vaaditaan jos jonkinlaista lausuntoa, että saa sitä vapaaehtoisesti tehdä. Mielestäni ihmisiä pitäisi kannustaa opiskelemaan ja kehittämään itseään, varsinkin jos toinen vaihtoehto on maata kotona tekemättä mitään. Tai olla ilmaisena työntekijänä kunnalla/kaupungilla/yrityksissä. 

Opiskelemalla voi edesauttaa palkkatyön saamista ja siinä samalla löytää sen oman alansa. Nimimerkillä: "Mikä minusta tulee isona?". Nyt muutaman päivän opiskeltuani alaa, tuntuu, että suunta on ainakin oikea... Visuaalista näkemystä harjoittelin tänään napsimalla kuvia saamallamme tabletilla. Valitettavasti en pääse tabletilla kotona nettiin, joten en voi niitä kuvia nyt lisätä.

Kahlittu norsu

Tarina, joka antaa ajattelemisen aihetta:

Jorge Bucay; Kuuntele tämä tarina

KAHLITTU NORSU

Kun olin pieni, olin ihastunut sirkukseen. Kaikkein eniten pidin sirkuseläimistä. Erityisesti huomioni kiinnittyi norsuun, ja myöhemmin sain tietää, että se oli muidenkin lasten suosikkieläin. Esityksen aikana valtavan kokoinen eläin oli epätavallisen painava, kookas ja voimakas… Esityksen jälkeen ja myös ennen areenalle tuloa se oli kuitenkin aina kiinnitettynä pieneen maahan työnnettyyn keppiin, joka oli ketjulla kiinni norsun jalassa.

Keppi oli kuitenkin vain pienenpieni puupala, joka oli upotettu muutaman senttimetrin syvyyteen maahan. Ja vaikka ketju olikin paksu ja luja, minusta oli selvää, että jos eläimellä kerran oli riittävästi voimaa irrottaa puu juuriltaan, sen olisi myös helppo vapautua ketjusta ja paeta.

Asia oli todella arvoituksellinen.      

Mikä pakottaa norsun paikalleen?

Miksi se ei pakene?


Kolmårdenin norsu

Opiskelujännitystä

"Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä."
- William Blake -

Toinen päivä opiskelua takana ja olo on jännittynyt, mutta odottava. Vatsassa kuperkeikkaa heittäneet perhoset ovat vaihtumassa innostuksen rusoon poskilla. Ja niska/hartiakipuun...:)

Blogin teko on uutta ja ihmeellistä, eikä toki ole sujunut täysin ongelmitta. Joten kaikki kunnioitus ja ihailu useita bloginpitäjiä kohtaan, joiden sivuille olen vuosien varrella eksynyt. 

 

Luonnon kauneutta Hiittenkarilla