Small Grey Outline Pointer -->

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Ihanat kesäkahvilat

Torstaina päätin lähteä jälleen etsimään elämyksiä ja ideoita Satakunnan kesäkahviloista. Tehtävä ei ollut helppo, sillä - kaupunkeja lukuunottamatta - kesäkahviloita on yllättävän vähän. Siis sellaisia, jotka kelpaavat minulle :). Päätin vältellä pitsiviikkoa viettävää Raumaa ja kauempana sijaitsevaa Poria ja keskittyä pienempiin paikkakuntiin. Viimeksi bongasin ihanan kesäkahvilan Laitilan Untamalasta - kahvila Sikuriinan.

Ehkä se paras, kesäinen, satunnaisesti auki oleva pop up-tyylinen kahvila löytyi naapurista. Tänne poikkean muutenkin usein aamuteelle - rakkaan ystäväni, taiteilija Annette Juuselan taidetalo Tuiskaan. Tuiskassa parannetaan maailmaa, kehitetään Ruukinpuistoa, nautitaan maistuvia leivonnaisia ja ihaillaan taidetta. Täydellinen kohde siis. Annette tarjoaa kahvia matkailijoille kesäaikaan ollessaan kotona ja kertoo talon historiasta, sekä omasta taideurastaan mielellään. Kahvimaksu on vapaaehtoinen, mikä kertoo taiteilijan halusta palvella alueen kävijöitä sydämellään. Torstaina portailla odotti tervetullut viesti ohikulkijoille :D




Pieni Taidetalo on kuin koru. On vaikea ymmärtää Annetten oikeasti asuvan talossa vakituisesti. Pöydät on katettu kauniisti, kaikkialla on siistiä ja esillä on taiteen lisäksi aina kukkia. Tänne on helppo pysähtyä ja vain ihailla kaikkea ympärillä olevaa. 





Ruukinpuiston aina ahkera opas, Minni, istahti hetkeksi kuvausta varten ja antoi vanhan kissaneidin tavoin tyylikkäästi tassua. Minni on alueen aito julkkis.



Olin etukäteen suunnitellut seuraavat kesäkahvilakohteeni ja matkani jatkui Kokemäelle Muuntamokahvilaan, jossa en ole ennen käynyt. Paitsi kahvilana, niin muuntamo toimii myös sähkömuseona ja taidegalleriana. 



























Nyt muuntamolla oli Teuvo Salmisen karikatyyrinäyttely. Aika osuvia kuvauksia. 

Mielestäni on upeaa, että käyttötarkoituksistaan poistettuja tiloja hyödynnetään esim. kahviloina, näyttelytiloina tai sisustusliikkeinä. Harmittelen usein ajellessani pitkin maakuntia, kuinka paljon Suomessa on autiotaloja ja tiloja käyttämättömine ulkorakennuksineen. Tulemmeko sokeaksi ympäristöllemme, emmekä näe tilojen potentiaalia? 



Jatkoin matkaani kohti kesäkahvila Kanelia, joka olikin sulkenut ovensa jo 24.7, todella harmi. Päätin kuitenkin hetken ajettuani palata takaisin kuvaamaan rakennusta - niin upea se oli (rakastuin). Ja varmasti on sisältäkin, joten ensi kesänä kahvilaan on päästävä. Rakennus on muuten tuttu elokuvasta Postia pappi Jaakobille. 




Lähdin jatkamaan matkaani päämäärättömästi ja päätin etten käyttäisi puhelimen gps:ää. Ensin ajattelin tähtääväni Nakkilaan, Villilän kesäkahvilaan, mutta pohdin, kuinka hienoa olisi löytää kesäkahvila aivan sattumalta. Ja niinhän siinä kävi. Yhtäkkiä näin tien laidassa kesäkahvilaopasteen ja renkaat ulvoen (!) kurvasin pihalle. Ensimmäiseksi jouduinkin kahvilassa kysymään missä olen :D.

Kävi ilmi, että olin Korkeaojalla kesäkahvila Mummonmökillä. Miten osuva nimi ja kun omistaja Anja Koivisto kertoi mökin olleen hänen syntymäkotinsa, jossa hän on pitänyt kesäkahvilaa jo yli 20 vuotta, tunne vain voimistui. 




Kuten Anjan kanssa pitkään juttelimme, on kahvilan pitäminen sydämen asia. Tärkeintä ei ole notkuvat herkkupöydät, vaan aitous ja hyvä asiakaspalvelu. Mikään ei pelasta kesäkahvilaa, jos asiakasta ei huomioida ja palvelu on töykeää. Ei edes se täydellinen kakkupala. 

Mummonmökki on jokaisen löydettävissä, vaikka sitä ei suuresti markkinoidakaan, eikä se sijaitse valtaväylien lähellä. Siitä kertoi nytkin kahvilan ovesta sisään astuvat kanta-asiakkaat ja yksi eksynyt. Tätä kesäkahvilaa ei unohda, vaikka se ei olekaan se kaikista kaunein - se muistetaan kiireettömistä hetkistä, iloisesta rupattelusta ja tunteesta, että olet tervetullut :D.

Luethan myös Ihanat kesäkahvilat osan 2 täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)