Tänään päätin tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja lähteä extempore ajelemaan Laitilaan, facebookista bongaamaani kahvila Sikuriinaan. Vaikka en kahvia juokaan, niin etsinnässä on aina elämyksiä tuottavia kohteita, eikä Laitilan Untamalasta (ikinä en ole ennen kuullutkaan koko kylästä) löytyvä kahvila tuottanut pettymystä. Ihana vanha kylänraitti, upea Pyhän Pietarin kirkko ja tunnelmallinen kahvila - mitä muuta voi toivoa elämysmatkailulta maalla?
1800-luvun rakennuksessa toimiva kesäkahvila sai veden herahtamaan kielelle, eikä pelkästään kahvileivillään, vaan myöskin rennolla, kauniilla sisustuksellaan. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Tunnelma ja palvelu kahvilassa oli ensiluokkaista, enkä voinut lakata ihailemasta tilaa ja erityisesti salin kattoa.
Aivan pihapiiristä löytyi tosiaan Pyhän Pietarin kirkko ja kaunis kylänraitti. Olisin voinut viettää vaikka koko päivän ihanassa miljöössä - mikä löytö. Pihassa temmeltävät lapset loivat kuvan idyllisestä kylästä, jossa on hyvä asua. Ja vaikka kylä onkin hieman syrjässä, vierailijoita riitti.
Lähdin vielä seuraamaan taidenäyttely-kylttiä keskelle upeaa maalaismaisemaa ja löysin Untamalan kulttuurikeskuksen, mikä oli myös upea paikka. Erityisesti ihastuin taidekappeliin, joka oli kuin tehty Maija Kantasen keramiikkatöille.
Piharakennuksesta löysin yllätyksekseni Jyrki Siivosen taidetta - Jyrkin, kenellä on parasta-aikaa Mansiki maitotuvas- näyttely omassa Ruukinpuistossani. Ihana yllätys :D
Esillä oli toki myös muiden taiteilijoiden teoksia, mutta minä - omituiseen tapaani - taisin ihastua rosoiseen kynnykseen. Jokin vanhassa puussa ja eri materiaalien yhdistelmissä vain jaksaa viehättää minua...
Uhmaten surkeaa suuntavaistoani ajelin kotiinpäin hiljaisia pikkuteitä, kuin viivytellen, tarkkaillen ympärilläni vellovia pelto- ja metsämaisemia. Elämä on ihanaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)