tiistai 18. maaliskuuta 2014

Eläinystävämme

Tänään esittelimme vihdoin ja viimein arkkitehtuuri-etä-tehtävämme. Jokainen sai itselleen jo joulukuussa aikakauden, josta piti tehdä kattava kooste sekä esittää se visuaalisesti. Itselläni aikakautena oli 1960-luku

Huomenna on edessä tuote-esittely ja loppuviikko kuluu rattoisasti AutoCadin kanssa. Toivomme myös pääsevämme tutustumaan Kokemäen oppilaitoksen eläimiin, mm. alpakoihin, liskoihin ja lintuihin.

Riikinkukko Kanniston kotieläintilalta


Tänään jätimme siis jäähyväiset pikku lemmikillemme. Eläinlääkärillä käynti ja pienet hautajaiset olivat kova paikka niin minulle, kuin erityisesti tyttärelleni. Kyyneliltä ei siis ole vältytty ja nyt on outoa opetella siihen, ettei aamuisin ole pientä piipertäjää toivottamassa hyvää huomenta :(.

Löysin netistä kauniin muistovärssyn, jonka luin (yritin lukea) haudalla, sekä kuuntelimme Kari Rydmanin kappaleen: Niin kaunis on maa. 

"Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa."


Lepää rauhassa pikkuinen. Kyynel.


 

2 kommenttia:

  1. Surullista :( Itse en pysty kuuntelemaan Kotiteollisuuden "Satu peikoista"-kappaletta vieläkään kun se yhdistyy samanlaiseen muistoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :(. Mutta täytyy vain miettiä, että heillä on nyt parempi olla. Ja elämä muistoissamme ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi :)