Luopumisen aika

Tämä viikko alkaa surullisissa merkeissä. 

Itse suhtaudun kuolemaan mielestäni järkevästi ja ymmärrän, koska on aika luopua. Vanhan, sairaan ihmisen tai kärsivän eläimen kuolema on helpotus heille itselleen. Silloin myös sureminen on helpompaa. Eniten järkyttää lapsen tai nuoren ihmisen äkillinen kuolema.

Honkilahden kirkko

 

En väheksy kenenkään surua, enkä jokaisen omaa tapaa käsitellä sitä. Itse uskon siihen (tai ehkä toivon), että kuolema ei ole lopullista. Haluan uskoa siihen, että kuollessani synnyn uudestaan. Nämä kaikki ajatukset ovat omiani, enkä sano, että ne olisivat oikeita.

Uskon, että kaikella tekemisillämme on tarkoituksensa ja vain me itse voimme määrittää elämämme kulun. Tekemällä oikein ja teeskentelemättömästi, saavutamme oman elämämme tarkoituksen. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja tärkeä, vaikka se muiden silmissä näyttäisi kuinka huonolta tahansa. Tässä kohtaa pitää jättää kyllä pois laskuista murhaajat, pedofiilit jne... Heidän elämälleen en keksi selitystä.

Tällä viikolla edessä on kaksi erilaista hautajaista. Huomenna menemme hamsterimme, Nortin, kanssa lopetuspiikille, jonka jälkeen hautaamme hänet puutarhaan pienin hautajaismenoin. Pieni, reipas lemmikkimme kärsii ilm. kasvaimesta ja hän on parissa päivässä mennyt huonoon kuntoon, emmekä halua pitkittää hänen kipujaan. Pikkuinen on saanut elää lyhyen elämänsä seikkaillen ja ollen monessa mukana. Jäämme kaipaamaan rakasta puuhastelijaamme ♥