Tapetin metsästys

Kuten jo eilen mainitsin, tänään suunnittelimme tulevaa näyteikkunaprojektia. Itselläni se oleellisin ja huomiota herättävin juttu, eli tapetti puuttui edelleen. Lähdinkin koululta puolilta päivin sitä metsästämään... Eilisellä kierroksella näin paikallisessa liikkeessä yhden "hätävaratapetin", jota kävin vielä katsomassa. Tapetti oli kuitenkin mielestäni liian väritön ja neutraali, joten päätin lähteä Raumalle jatkamaan etsintää.

Ensin poikkesin kuitenkin Luovat Langat-liikkeessä juttelemassa vielä paremmin tulevasta somistuksesta. Katsoimme ikkunaan tulevat tuotteet ja kävimme ideaani läpi. Ihanaa kun saa vapaat kädet ja asiakas on tyytyväinen kuulemaansa :). Toivottavasti myös lopputulos on onnistunut.

Raumalla poikkesin ensin Hannas:iin, jossa en ole ennen käynytkään. Heillä tapetit olivat pääosin tilaustavaraa. Mukaan tarttui kuitenkin (huom., miten siinä niin pääsi käymään?) kaunis sydän, jonka sisällä on jonkinlainen "kello", joka soi kauniisti kun sydäntä liikuttaa. Ostin myös upean puisen, kolmiosaisen tähdistön (puoleen hintaan) ja sainkin idean sen jatkokäytölle...

Kauaa minun ei tarvinnutkaan tapettia enää etsiä, sillä seuraavaksi poikkesin Mattoraumaan ja sehän oli askel lähemmäs taivasta, mitä tapetteihin tulee. Johan alkoi löytyä väriäkin. Kovin kallista tapettia en halunnut ostaa ikkunaa varten ja olinkin tyytyväinen, että liikkeestä löytyi myös kauniita edullisempia malleja. Myyjä oli todella asiakaspalveluhenkinen ja muutenkin tunnelma sekä ihanat, vanhat esineet (kassakonetta myöten) olivat upeita. Päädyin lopulta kuvassa näkyvään tapettiin, joka sopii hienosti valitsemiemme lankojen sekä ikkunan tarinan seuraksi. Ihan niin rohkeaa tapettia, kuin olin alun perin ajatellut ei siis löytynyt, mutta olen tyytyväinen ostokseeni. Lopputuloksen näkee tietenkin vasta, kun ikkuna on valmis.

Muut väkästivät koululla tyylikortteja omista ikkunoistaan, minun ollessani shoppailemassa ja päätinkin tehdä omani kotona. Idea/tarina somistukselle on valmiina - enää vain toteutus puuttuu. Itselläni on usein se ongelma, että vaikka ideoita riittää, niin toteutus onkin sitten toista. Kärsivällisyys ei tahdo riittää, eikä oikein taidotkaan. Jännittämistä siis riittää viime metreille saakka.